Menu

Muistipaloja Kinnulan lukiosta

Kinnulan lukion juhlassa juhlapuhujat muistelivat ansiokkaasti lukiomme historiaa. Koska sain olla töissä lukiossamme alusta alkaen, niin muistuihan minunkin mieleeni lukuisia asioita, joista seuraavassa muutamia.

Olin Kivijärven koulussa töissä ja asuin Kinnulassa 3 vuotta ennen lukion perustamista. Siihen aikaan molemmissa kunnissa oli yhtä paljon asukkaita (n. 2400), koulujen oppilasmaarät olivat samanlaisia ja kunnat muistuttivat palveluiltaan toisiaan, minkä takia oli perusteltua yrittää lukiota molempiin kuntiin.

Työni ja asuinpaikkani takia sainkin kuulla koko hakuprosessin ajan kyläläisten moninaisia perusteluja hankkeen saamiseen omaan kuntaan. Bussit tuntuivat kulkevan paremmin ja matkakin oli lyhempi toiseen suuntaan - en muista kumpaan. Katkeruutta herätti sekin, että nähtävästi kuntien välisen tien urakatkin menivät aikoinaan vain toiseen kuntaan, joten ei olisi reilua, että ”ne” saisivat vielä lukion, ja kun ne kivijärviset/kinnuset ovat….jne. jne.

Kinnula sai sitten lukion ja se syitä pahkuloitiin kansan keskuudessa kovasti. Kivijärven puolella tietysti hyvinkin katkeraan sävyyn, etsien syitä monenmoisista lehmänkaupoista ym. suhteista. En muista/tiedä, mitkä olivat lopulliset syyt, mutta alkuaikojen oppilasmäärään tämä taistelu vaikutti.

Kesti muutamia vuosia ennen kuin ensimmäiset kivijärviset tulivat lukioomme ja katkeruus hävisi. Oppilaat olivat yleensä sellaisista perheistä, joilla oli kytköksiä Kinnulaan. Tilanne olisi ollut varmasta samanlainen toiseen suuntaan, jos Kivijärvi olisi saanut lukion. Lestijärven suuntaan ei ollut tallaisia ongelmia pitkään jatkuneen kouluyhteistyön takia.

Tilanne rauhoittui ja lukio alkoi porskuttaa menestyksekkäästi. Lukion oppilasmäärä on pysynyt hämmästyttävän hyvänä ajatellen väestöpohjaa. Tämä asia ei useinkaan nouse arvioinneissa esille, mutta monissa paljon isommissa kunnissa tilanne on ollut paljon, paljon huononpi. Kinnuset ottivat lukion hyvin vastaan ja mitään lukiokielteisyyttä ei ole koskaan ollut, millaista on opokollegojen mukaan monilla paikkakunnilla. Ei myöskään yltiöihailua, vaan lukioon hakeutui pääsasiassa sellaisia, joita lukioon pitääkin hakeutua

Markkinonnista saatiin usein kuulla, varsinkin kunnan päättäjien taholta.Kyllä sitä työtä tehtiin koko ajan ja monenlaista yritettiin. Erilaisia kurssitarjoiluja, painotuksia, pesäpalloa, kemiaa ja monenimuotoista yhteistyötä ammatillisen kanssa, mikä kylläkin on vaikeaa kilometrien takia. On vain niin, että puskaradio ja kaverit tahtovat jyrätä kaikki markkinointikikat.

Esimerkiksi, jos kasiluokalla ollaan riparissa Toholammilla tai Karstulassa, niin siellä niitä suhteita luodaan ja jos kunnan isät kamppailevat joistakin asioista verissä päin, niin kyllähän se välittyy kotiin. Tällaisiin asioihin on vaikea prosyyreillä vaikuttaa.

Useita oppilaita meni Toholammille tai Karstulaan rajan pinnasta, vaikka meille olisi vain 20 km ja muualle 40 km. Ei auttanut vaikka lukiomme päivän aikataulu kyyteineen viritettiin peruskoulunkin kustannuksella ajatellen pitkämatkalaisia. Useille naapurikunnan oppilaille se toki oli tärkeä valintakriteeri tulla lukioomme.

Yksi asia ärsytti vuosien varrella erityisen paljon: jokavuotinen lukioiden rankkaaminen mittarina yo-kirjoitukset. Helppo on hesalaisen lukion patsastella tuloksilla, jos lukioon pääsee vain ysin keskiarvolla, maalaislukioihin tullee jopa kutosen keskiarvoilla oppilaita, joista sitten leivotaan ylioppilaita.

Monena vuonna Kinnulan lukio on saanut 100 % tuloksen kirjoituksissa, mikä ei olis taatusti massalukiossa onnistunut, mutta eipä sitä ole paljoa hehkutettu. Silloin kyllä älähdettiin, kun lukiomme oli väärin tehdyissä tilastoissa maamme huonoinpia.

Kyseessä oli niin pieni ikäluokka, että sitä ei olisi saanut ottaa mukaan tilastovirheen takia. Ikäluokan tilanne oli aivan normaali – mihinkä ne opettajien taidot olisivat kadonneet. Olihan siellä tiistain lehdessä sitten parin rivin korjaus asiasta, mutta kuka sitä luki.

Sekin otti päästä, kun isot päättäjät eivät ymmärrä maalaislukioden kasvatustehtävää. Kinnulan lukioon on tullut vuosittain 47-54 % ysiläisistä. Muutama on aina tullut katsomaan jaksaako lukea tai kasvamaan ja miettimään vuodeksi, kun ei tiedä mihin lähteä. Sitten vuoden päästä vaihdetaan suunnitellusti koulua ammatilliseen.

Tutkijat merkkaavat nämä keskeyttäjä- sarakkeeseen, vaikka oppilaan, kodin ja opon mielestä se on harkittu, hyvä valinta. Keskeyttäjä on mielestäni sellainen oppilas, joka on tiistaina koulussa, mutta keskiviikkona ei. Näitä oikeasti keskeyttäneitä oli opoaikanani vain muutama. Ja kyllä ovat amiksen opettajat järkiään kehuneet näitä meidän yhden vuoden lukiolaisia. Tottakai, heillähän on aivan eri asenne opiskeluun kuin suoraan ysiltä tulleella. Vuosi lapsen kasvattaa jne.

Kehumatta on muuten jäänyt sekin koko maata koskeva tilasto, jonka mukaan Kinnulan peruskoulu on ollut kärkisijoilla ajatellen oppilaiden hakeutumista jatko-opiskeluihin toiselle asteelle.

Lukion sivistystehtävä tuli kirkkaasti esille vuosien vieriessä. Alkuaikoina suuri osa selvästi yliopistokelpoisista opilaista säikähti opon vienoa ehdotusta lähteä yliopistoon. Yliopisto oli jotain käsittämättömän hienoa ja vain viisaille. Kun aikaa kului, niin alkoi olla täysin normaalia, että oppilas kertoi lähtevänsä opiskelemaan hiukkasfysiikkaa,psykologiaa, antropologiaa jne.

Kinnulan lukiosta on lähtenyt opiskeloita mitä erikoisille aloille ja jokaiseen suomalaisen yliopistoon ja ulkomaille Englannista Japaniin. Tällä en nyt tarkoita sitä, että yliopisto-opiskelu olisi ainoa oikea, vaan sitä, että mikään ei ole enää mahdotonta, vaikka on maalta. Tästä maalaislukion kehittymisestä olisi mielestäni saanut mukavan sosiologisen tutkimuksen, koska käytössä olisi alusta alkaen tiedot opiskelijoiden sijoittumiset maailmalle.

Mielenkiintoista on nähdä mikä on lukiomme kohtalo. Mauri Pekkarinen esitteli puheessaan kovia summia lukion kalleudesta. Pakottaako valtiovalta joihinkin ratkaisuihin kiristämällä rahahanoja? Pienillä lukioilla on aina ollut vaikeaa, eletty lakkautusuhan alla monia kertoja.

Toivottavasti asia nahdään laajasti, ei vain eurosti, jotta edes osa ikäluokasta saisi opiskella omassa kunnassaan, eikä tarvitsisi lähteä maailmalle ysin jälkeen, kuten ammatillisella puolella opiskelevien pitää tehdä. Tässäkin Kinnula on ollut onnekas, kun meillä on Viitasaaren ao ja (oli) Perho. Edes osa ammatillisista opiskelijoista voi tulla koulusta kotiin yöksi.

Toivotaan, että lukiomme jatkaisi tässä muodossa mahdollisimman pitkään, sillä sen vaikutukset kohdistuvat myös muuhun koululaitokseen. Sitten jos reaaliteetit (väkiluku, raha) tulevat eteen, niin toivottavasti löytyy joku yhteistyösovellus (digiloikka!?) naapurilukioiden kanssa, jotta lukio jossain muodossa jatkuisi.

Kiitos menneistä vuosista ja onnea toivoo
Ossi Tuikka

Lukion opettaja 1986-2014

Jätä kommentti

Muista kommentoida asiallisesti. Toimituksemme tarkistaa jokaisen kommentin ennen julkaisua.

Takaisin ylös