Menu

Pala taivasta kotakirkossa

Ihailin palaa taivasta kodan katossa olevasta aukosta savun luikerrellessa kodan keskellä olevasta nuotiosta kohti korkeuksia.

Hirvimiesten kota Urpilan sydänmailla ”nowhere” toimi kirkkona tänä kauniina elokuun sunnuntaina.
Kodan sisällä olevat pehmustetut penkit olivat täynnä kirkkokansaa. Iloinen puheensorina täytti kodan ennen varsinaisen Jumalanpalveluksen alkua, tuttuja käteltiin ja halattiin, kiiteltiin kaunista sateen jälkeistä poutapäivää. Muutamat ihmiset kertoivat olevansa ensimmäistä kertaa kotakirkossa, mutta ei varmasti viimeistä, jos kaikki menee hyvin.

Elina pappi kertoi päivän saarnassaan kuurosta, mykästä miehestä, joka sai kuulonsa ja puheensa takaisin Jeesuksen laitettua sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski miehen kieleen, katsahti ylös taivaaseen ja huokasi ”Effata”, mikä tarkoittaa aueta.

Monen kauniin virren ja rukousten jälkeen oli vuorossa kirkkokahvit, eikä mitkä tahansa kahvit, vaan oikeat nuotiolla keitetyt nokipannukahvit maukkaiden munkkien kera.

Kahvikupposen äärellä aukenivat kirkkoväen kielenkantimet moneen kiitokseen Urpilan kotakirkon järjestäjille, isännille ja emännille.

Metsällä sanotaan olevan tervehdyttävä vaikutus, ja siihen kun lisää vielä kotakirkon rauhoittavan Jumalanpalveluksen, taivas kattona tuulen säestäessä virsilaulantaa, tuntuu kuin olisi askeleen lähempänä taivasta.

On helppo laulaa:

”Herraa hyvää kiittäkää,
iloiten ylistäkää,
luodut kaikki laulakaa
Luojan suurta kunniaa!”

Toini Hämäläinen
Saarenkylä

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Hieskoivu nousi tuhkasta Palvelua »

Jätä kommentti

Muista kommentoida asiallisesti. Toimituksemme tarkistaa jokaisen kommentin ennen julkaisua.

Takaisin ylös