Menu

Lentopalloileville pihtiputaalaisille onnittelut

Olen jo aiemmin tainnut kirjoitella olevani LiigaPlokin fani.

Vähän hirvitti syyskaudella, kun pistepussi ei tahtonut pullistua lainkaan.

Valmentaja Jukka Koskisen tultua kehiin muuttui tahti ja sarjassa säilyminen alkoi varmistua.

Kotsarin jutun mukaan seuran puheenjohtajalle Raimo Pärnäselle ei ensi kaudella riitä sarjassa säilyminen, vaan pyrkimys on mitalikarsintoihin, jos oikein ymmärsin Raimon mietteet.

Tavoite on kova pienen maaseutukunnan seuralle. On se mahdollista taitavan valmentajan ja yhteen hiileen puhaltavien pelaajien ansiosta taustajoukkojen vahvalla tuella.

Nähtiinhän sellainenkin ihme, että ylivoimaisena pidetyt salolaiset jätettiin tänä vuonna hopealle! Mikä tahansa on mahdollista!

Erityinen ilonaihe oli lukea Kotsarista A-tyttöjen SM-hopeasta! Etäalavekylläine onnittelee! Ja myös C-tyttöjen upea nousu lopputurnaukseen ansaitsee onnittelut!

Omat kokemukset lentopallon alkoivat Alavekylässä Hietalan kentällä sotien jälkeen. Pesäpallokentän viereen raivasimme ”areenan” kiskomalla männyntaimet pois tietä. Ripustimme verkkoa esittävän narun tolppien väliin ja vetelimme kentän rajat kepillä suunnilleen kohdalleen.

Löimme kulunutta jalkapalloa puolelta toiselle narun yli liikunnasta ja uudesta pelistä nauttien. Siitä kai faniuteni kumpuaa!

Seuraava kosketus peliin oli opiskellessani Mustialassa. Ensimmäisenä vuonna koin, että lentopallo on ulkosalla pelattavaa talviurheilua.

Nuoremman kurssin tehtävänä oli pitää talvella kenttä puhtaana, jotta vanhat veljet pääsivät halutessaan pelaamaan klo 7! Saivat nuoremmat toki itsekin päivän mittaan pelata, jos muilta töiltään ehtivät. Harvoin sellaista tapahtui, mutta onneksi ”vuoro vaihtui” toiselle vuosikurssille tultua.

Seuraavan kerran yritin peliin tutustua työtovereiden mukana Helsingissä. Muutaman harjoituksen jälkeen valmentajanamme ollut firman henkilöstöpäällikkö, eläköitynyt kapiainen, antoi ymmärtää, etten ymmärrä pelin ”fokusta”. Niinpä harrastukseni pelaajana lentopallon parissa päättyi siihen!

Onneksi harrastus on kotikunnassani vahvaa sekä LiigaPlokin kuin monien valtakunnallisesti menestyneiden nuorten joukkueiden voimin.
Heidän menestymistään omissa sarjoissaan seuraan innolla Kotsarissa. Menestystä on tullut varsinkin tyttöjoukkueissa. Nuorissa on tulevaisuus, lentopallossakin!

Pääsin vappuviikolla taas kerran kehumaan putaalaisten lentopallonaisten ja -tyttöjen menestystä ollessamme Otson Poikina esiintymässä Oulunkylän
Kuntoutussairaalassa kuntoutettaville ikäihmisille.
Sikäläinen ohjaaja oli lentopallonaisia; nuorena pelannut liigatasolla ja pelaa edelleen varttuneenpien naisten sarjoissa.

Etäalavekylläine
Lassi Jämsén

Jätä kommentti

Muista kommentoida asiallisesti. Toimituksemme tarkistaa jokaisen kommentin ennen julkaisua.

Takaisin ylös